Luovan työn olemusta pohdiskelevan blogisarjani ensimmäisessä osassa kirjoitin, miten luottamus luo vankan pohjan voittavalle idealle. Nyt keskityn seuraavaan alkuaineeseen: luottamuksesta syntyvään energiaan. Paljastan jo nyt, että sitä eivät synnytä surulliset koirat tai marmatus.
Se on positiivinen kehä. Luottamus synnyttää energiaa ja energia synnyttää luottamusta. Luova suunnittelija saa valtavasti energiaa toimeksiantajan tai oman esihenkilön osoittamasta luottamuksesta. Toimeksiantajan on puolestaan helppo luottaa energiseen suunnittelijaan, joka tuntuu kääntävän kaikki kivet päästäkseen maaliin. Tästä myllerryksestä syntyy väistämättä kasvua – henkistä, inhimillistä ja jopa taloudellista.
Kokeneemmat suunnittelijat ja toimistot saavat luottamuksen työnäytteillään, jotka todistavat, että osaaminen on ainakin aiemmin tuonut kasvua kaikin mahdollisin tavoin. Mutta nuorille ja aloitteleville suunnittelijoille etenkin mainosalalla paras, ellei ainoa tapa päästä lentoon on osoittaa, että omaa valtavasti energiaa. Sillä saa jopa edun kilpailussa kokeneempia vastaan.
Energiaa surullisille koirille
Haitallista energialle on muun muassa krooninen marmatus. Ripaus marmatusta tuntuu kuuluvan usein small-talkiimme. Se on jopa eräs vaatimattomuuden muodoista, eli myös hyveenä pidetty. Mutta suurempina annoksina marmatus tappaa energian. Yksi tapa korjata tämä löytyy aikansa maineikkaimman, newyorkilaisen mainostoimiston Ogilvy Groupin perustajan, David Ogilvyn opeista kirjassa Confessions of an Advertising Man (1963): ”Hankkiudu eroon surullisista koirista, jotka levittävät synkeyttä”. Inhimillisempi ja nykyaikaisempi tapa on antaa marmattajalle hieman positiivista energiaa. Marmattajalle pitää osoittaa myötätuntoa, sillä sellainen saattaa löytyä peilistä.
Omalla kohdallani päätin muutama vuosi sitten pudottaa sisäisen marmattajan kynän ja keskittyä elämässä oleelliseen. Lähdin töistä pitkälle vanhempainvapaalle. Muutimme perheeni kanssa aurinkoiseen Roomaan, jossa hoidin esikoistani ja omaa pientä puutarhaa parin vuoden ajan. Palattuani vanhaan työhöni olin ilmeisen energinen. En enää suin surminkaan kaivanut vapaaherraksi, vaan nautin työstä täysin siemauksin, mikä johdatti onnistumisiin ja pian luovaksi johtajaksi. Ratkaisuni oli kieltämättä melko äärimmäinen tapa ladata akkuja, johon en varsinaisesti kannusta ketään, jo pelkästään kustannussyistä. Helpompiakin tapoja on. Energiaa voi ylläpitää olemalla aktiivisesti sopivan passiivinen, ettei polta itseään loppuun.
Urheilulääkäri Aki Hintsa, joka urallaan valmensi F1-mestareita kuten Häkkistä, Räikköstä, Vetteliä ja Hamiltonia, piti keskeisenä menestykselle ihmisen kokonaisvaltaista tasapainoa. Tässä keskeistä on kahdeksan tunnin uni, terveellinen ruokavalio ja itselle tärkeimmistä ihmissuhteista huolehtiminen. Kirjassa Voittamisen anatomia Hintsa kiteyttää asian niin, että akkuja pitää ladata enemmän kuin niistä ottaa virtaa. Tämä ohje sopii erinomaisesti myös luovaan työhön, joka muuten vie turhan usein mennessään.
Perusajatus on yksinkertainen: akkuja pitää ladata enemmän kuin niistä ottaa virtaa.
Aki Hintsa
Voimaa isoista ideoista
Kun yrittää elää elämäänsä niin, että syö hyvin ja voi nukkua yönsä rauhassa, saa energiaa työhön. Jaksaa kyseenalaistaa asioita ja altistua kyseenalaistuksille. Brändien on jaksettava olla nykyisin jotain mieltä asioista – ja se tarkoittaa nimenomaan ihmisiä brändien takana. Periaatteessa tämä on aika simppeliä; akkuja on ladattava työtä varten. Mutta sen ei tarvitse jäädä siihen: mitä, jos työ ei olisikaan elämää kuormittava asia, vaan työ antaisi voimaa? Parhaimmillaan luova työ on tätä. Luova suunnittelija saa voimaa isoista ideoista. Työpäivän jälkeen on vielä aamua enemmän energiaa ja voi keskittyä elämän tärkeimpiin asioihin, eli esimerkiksi omiin läheisiin.
Miten energia sitten kanavoidaan tuottamaan voittavia ideoita ja kasvua? Siitä jatkan blogisarjan kolmannessa osassa. Selkeisiin prosesseihin mieltyneitä ihmisiä tämä ei miellytä, mutta voin tiisata kertomalla yhden ohjeen. Kuulin sen aikoinaan DNA:n Elämä on -lausahduksen keksineeltä legendaariselta Markku Rönköltä – ”Viheltele vaikka Kwai-joen siltaa, kunnes idea tulee”.
