Maailman suosituin videojakopalvelu Youtube juhli 10-vuotissyntymäpäiviään viime keväänä. Ainakin videontekijän vinkkelistä katsottuna on vaikea kuvitella paluuta aikaan ennen Youtubea ja muita videojakopalveluja – niin suuri on ollut Youtuben käynnistämä muutos. Huolimatta Youtuben nopeasta käyttäjämäärän kasvusta heti ensimmäisen vuoden aikana, yritykset lähtivät palveluun mukaan verrattain hitaasti: viisi vuotta palvelun perustamisen jälkeen vain noin puolella maailman sadasta suurimmasta yrityksestä oli kanava Youtubessa. Tänä päivänä Youtube ei kuitenkaan ole enää vaihtoehto isoille brändeille, kun käytännössä kaikki maailman suurimmat yritykset ja brändit ovat mukana. Tässä blogissa listaan haasteita, joihin organisaatiossa usein törmätään videotuotannon kohdalla.
Kun katsotaan Suomen suurimpia yrityksiä, niin nähdään pitkälti saman tyyppinen trendi kuin maailmalla: sadasta suurimmasta suomalaisyrityksestä yli 90 %:lla on nykyisin kanava Youtubessa ja valtaosa tileistä on perustettu vuoden 2010 jälkeen. Alkuvaiheen mukaanlähtijöitä olivat mm. Elisa, Finnair ja Stora Enso. Pienempien yritysten ja julkisen alan organisaatioiden kohdalla tilanne ei kuitenkaan ole ihan yhtä pitkällä ja sosiaalisen median videoiden käytössä ollaan usein vasta alkutaipaleella. Erityisesti pienemmissä organisaatiossa ei ole aina resursseja ostaa videoita avaimet käteen -periaatteella ulkopuoliselta toimijalta. Lisähaasteita aiheuttaa se, että videoita tulisi kyetä julkaisemaan jatkuvalla sykkeellä esimerkiksi kuukausittain. Seuraavassa on listattu haasteita, joihin organisaatiot usein törmäävät videotuotannossa. Samaa teemaa on käsitelty laajemmin muun muassa Jason Milesin kirjassa ”YouTube Marketing Power” (2014).
1. Organisatorisen luovuuden puute
Ihmiset ovat luonnostaan luovia, kunhan siihen vaan annetaan organisaation taholta mahdollisuus ja riittävät resurssit. Yrityksen työntekijät tuntevat oman työnsä ja alansa parhaiten, mutta on organisaation vastuulla allokoida riittävästi resursseja, jotta yrityksen asiantuntijat voivat kokeilla esimerkiksi videoblogin pitämistä.
2. Organisaation byrokraattisuus
Sosiaalisen median videot mahdollistavat reagoinnin hyvinkin nopealla aikataululla esimerkiksi ajankohtaisiin teemoihin. Jos tuotantomalli on riittävän ketterä, pystytään ajankohtaiseen teemaan pureutuva videoblogi laittamaan linjoille jopa nopeammin kuin perinteinen blogijuttu. Haasteena tässä on kuitenkin organisaation byrokraattisuus – jos videon julkaisemiseen tarvitaan hyväksymiskierroksia organisaation ylemmissä kerroksissa, menetetään usein kyky nopeaan, spontaaniin reagointiin.
3. Pelko ottaa riskejä
Jos koko ajan pelätään ottaa kantaa asiohin, lopputulos on usein hajuton ja mauton, joka ei kiinnosta lopulta ketään. Sopiva riskitaso riippuu luonnollisesti paljolti organisaation kulttuurista ja toimialasta, mutta asioiden kyseenalaistaminen, tekeminen uudella tavalla ja mielipiteiden esille tuominen toimivat parhaiten myös videoformaatissa.
4. Kanavan toiminnallisuuden ymmärtäminen
Tämä on yleinen ongelma, johon törmää myös isojen yritysten kohdalla. Liian usein sosiaalisessa mediassa näkee videosisältöä, joka on tehty alunperin ihan toiseen kanavaan kuten televisioon tai vaikkapa esittelyvideoksi messuille. Youtube on kuitenkin sosiaalisen median kanava ja sitä pitäisi käyttää kanavan pelisääntöjen mukaisesti. Jos tarve on ensisijaisesti upottaa videoita esimerkiksi nettisivuille, löytyy tähän tarkoitukseen soveltuvampiakin palveluita kuten Vimeo.
5. Kyvyttömyys alentaa laatustandardeja
Tämä ongelma koskee erityisesti yrityksiä, jotka ovat tottuneet tuottamaan ja ostamaan videosisältöä tv-formaattiin. Tuhansien tai kymmenien tuhansien eurojen budjetti ei usein ole liiketaloudellisesti perusteltua yksittäisten sosiaalisen median videoiden kohdalla, joten tuotantokustannuksia tulee siis kyetä karsimaan järkevällä tavalla. Huippulaadun vastakohdan ei tarvitse olla kuitenkaan huonolaatuisuus.
