Kirjoitin tovi sitten blogitekstin siitä, mikä rooli sosiaalisella medialla on julkishallinnossa ja miksi virkahenkilön kannattaa twiitata.
Tässä blogikirjoitukseni toisessa osassa tarkastelen käytännön esimerkkien kautta, millaisia sosiaalisen median taitureita julkiselta sektorilta löytyy. Lisäksi haastan organisaatioita ottamaan kantaa myös silloin, kun olisi helpompaa pysyä hiljaa.
Ilmianna julkisen sektorin some-taiturit! Kuka virkahenkilö twiittaa tykeimmin? Kuka selkiyttää monimutkaiset asiat suomeksi? Mikä organisaatio viestii kiinnostavasti ja avaa päätöksenteon taustoja esimerkillisesti? #somefi #viestintä
— Mirka Ukkonen (@MirkaUkkonen) 1. elokuuta 2018
Organisaatiot äänessä
Virkistävimpiä esimerkkejä organisaatiotilien viestinnästä ovat keskustelut organisaatioiden välillä. Helsingin poliisi, Helsingin kaupunkiympäristö ja Kallion seurakunta näyttivät esimerkillään, kuinka dialogia voi käydä, kun on nopeat hoksottimet.
Kysymyksessä ei tarvitse olla pelkkä hassuttelu. Olisi kiinnostavaa nähdä, miten organisaatiot keskustelevat keskenään sote-uudistuksesta tai tulevasta Suomen EU-puheenjohtajuuskaudesta. Tämä vaatii julkishallinnon viestintäyksiköiltä kykyä huomioida laajempia kokonaisuuksia ja rohkeutta tarttua ajankohtaisiin aiheisiin. On tärkeää sisäistää vuorovaikutuksen merkitys ja siirtyä pois siitä, että sosiaalisen median kanavat nähdään vain omien uutisten yksisuuntaisina julkaisualustoina. Toisaalta ei pidä myöskään pelätä käyttää mielikuvitusta tai rennompaa sävyä sopivassa kohtaa. Kukaan tuskin kyseenalaisti Helsingin poliisin tai Kallion seurakunnan uskottavuutta, vaikka he keskenään kepeästi Twitterissä sanailivatkin.
Vuoden selväsanainen 2018 -kilpailun ehdokkaita kannattaa pitää silmällä myös sosiaalisen median näkökulmasta. Joukossa on esim. Kelan viestintä ja Verohallinto, jotka viestivät kiitettävän selkokielisesti, visuaalisesti ja monikanavaisesti. Ehdokkaita on hyvä tarkkailla siitäkin näkökulmasta, että pyörää ei tarvitse keksiä montaa kertaa. Hyväksi todettuja ideoita voi lainata ja muokata omaan organisaatioon sopiviksi.
Liikenne- ja viestintäministeriö (LVM) järjesti Suomi 100 -juhlavuoden kunniaksi virtuaaliset avoimet ovet, mikä oli mainio idea. Avointen ovien viikolla ministeriön arkeen pääsi kurkistamaan suorien lähetysten kautta, ja LVM:n Facebookissa järjestettiin teemakeskusteluja, joissa virkahenkilöt vastasivat ajankohtaisiin aiheisiin. Ajatusta voisi hieman haastaa ja viedä pidemmällekin: miksi rajata avointa keskustelua ja suoria lähetyksiä erilliseen teemaviikkoon, voisiko tämän erinomaisen idean jalkauttaa pysyväksi osaksi eri organisaatioiden arkea?
Avoin ja inhimillinen virkahenkilö kiinnostaa
Kuhmon kaupunginjohtaja Tytti Määttä on kuin raikas tuulahdus, joka haastaa viestinnällään kaupunkikuplan. Tapa, jolla Määttä tuo esille Kuhmoa, on samanaikaisesti valloittava ja uskottava. Kuhmon ei tarvitse palkata vaikuttajia buustaamaan kunnan vetovoimaisuutta, kun heillä on tällainen kaupunginjohtaja. Määttä viestii selkokielellä, sympaattisesti ja fiksusti.
Asutko kaupungissa? Tunnetko olevasi täysin urbanisoitunut. Onko #maaseutu sinulle käymätön paikka? Toivon, että seuraisit minua. Kerron elämästä harvaan asutulla maaseudulla. Haluan laajentaa omaa ja sinun ”kuplaasi” olemalla yhteydessä.#some #ymmärrys #vuoropuhelu #kaupunki
— Tytti Määttä (@tyttimaatta) 14. tammikuuta 2018
Määttä viestii sujuvasti ainakin Twitterissä, Facebookissa ja Instagramissa, jopa Snapchatista löytyy “kuntajohtajatm”. Instagram Storyssa kaupunginjohtaja kertoo visuaalisesti työpäivästään. Toki kaupunginjohtaja Määttä kertoo luontevasti myös YouTube-videolla aluepolitiikasta.
Vakuuttavaa ja viihdyttävää viestintää, ja tietysti erinomaista markkinointia Kuhmolle.
Viestintäviraston Kyberturvallisuuskeskuksen johtaja Jarkko Saarimäki avaa puolestaan luontevasti kybermaailman koukeroita.
Yllättävän monen meille raportoidun haavoittuvuuden takana on tarina. Havaittuja ohjelmointivirheitä ei todellakaan kannata jättää kahvipöytäkeskuteluun, vaan ne kannattaa ilmoittaa meille. #kyberturvallisuus https://t.co/vl5wSRvbOI
— Jarkko Saarimäki (@Saarimaki) 11. syyskuuta 2018
Saarimäki löytyy myös LinkedInistä ja Instagramista. Visuaalisessa Instagramissa Kyberturvallisuuskeskuksen johtajasta näkee rennompaakin puolta.
Maakunta- ja sote-uudistuksen projektijohtaja Päivi Nerg toimii uudistuksen sanansaattajana, ja maine ahkerana twiittaajana on kiirinyt varmasti monen korviin. Aihe on haastava, ja Nergin aktiivisuuden lisäksi se kaipaisi vieläkin lisää selkokielisyyttä, inhimillisyyttä, visualisointia ja konkretiaa. Projektijohtajan aktiivinen ote viestintään voi toimia esimerkkinä muille uudistuksen parissa työskenteleville.
Maanantaina tapaan #maakuntauudistus #sote tilannekuvan jakamisen osalta osaa puolueiden johtoa, jotka paikalle pääsevät. Ja #tiedon jakaminen jatkuu muiden kanssa uudella palaverilla. Yhteiseen #tilannekuva oikeus kaikilla ja meillä virkakunnallla velvollisuus sitä jakaa.
Päivi Nerg (@PaiviNerg) 24. elokuuta 2018
Ylikomisario ja Helsingin poliisilaitoksen johtokeskuksen johtaja Jussi Huhtela puolestaan kiillottaa poliisin virkamerkkiä nasevilla päivityksillään Twitterissä.
K: Mistä tietää että @HelsinkiPoliisi’n vastuulla on ollut kohtuu paljon turvattavia valtiovierailuja ja kokouksia?
V: Siitä että tapaat portaissa johtokeskuksen esimiehen viemässä puoltamaansa hankintaesitystä uudesta kahvinkeittimestä Hälytys-ja valvontayksikön johtajalle.— Ylikomisario (@HuhtelaJussi) 12. syyskuuta 2018
Lisäksi esimerkiksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta, eri ministeriöistä, Kelalta ja muutenkin poliisin riveistä löytyy paljon aktiivisesti viestiviä virkahenkilöitä.
Tasapainoilua diplomatian molemmin puolin
Ulkoministeriö (UM) ansaitsee oman erityismainintansa. Aloitetaan sanomalla, että ministeriö on tehnyt hienoa työtä sosiaaliseen mediaan satsaamisessa: virkahenkilöitä kannustetaan viestimään aktiivisesti sosiaalisessa mediassa, aina uusia diplomaattikurssilaisia myöten.
Tuorein #diplomaatti’kurssi #KAVAKU sai tänään tuhdin paketin #viestintä-infoa. Meillä talossa kaikki viestivät ja strategiseen työntekijälähettilyyteen on panostettu paljon. Toivottavasti uusista kollegoista kuoriutuu oivia somesieppoja ulkopoliittiseen keskusteluun! pic.twitter.com/m9dcoR8EnE
— Sanna Silventoinen (@Silventoinen) 14. syyskuuta 2018
Yksi kiinnostavimmista keskusteluista oli Eurooppa- ja lähialueviestintäyksikön päällikön Ville Cantellin ja Ukrainan suurlähettilään Adrii Olefirovin sananvaihto keväällä Twitterissä. Cantell avaa blogikirjoituksessaan, kuinka hänen twiittinsä sai Ukrainan suurlähetystön lähettämään nootin ulkoministeriöön ja tiedustelemaan, onko Cantellin kanta yhtä kuin ministeriön virallinen kanta.
Kyseessä oli kiinnostava esimerkki siitä, kuinka perinteisen, sanansa tarkkaan punnitsevan diplomatian maailma ja sosiaalisen median suorasanainen maailma törmäsivät. Vastaavaa tilannetta olisimme tuskin nähneet vielä kymmenen vuotta sitten.
Ville Cantellin blogikirjoitus oli rohkea kannanotto. Blogikirjoituksessaan Cantell korosti, että ulkoministeri Timo Soini on kannustanut virkahenkilöitä osallistumaan julkiseen keskusteluun. “Paluuta vanhaan ei ole, vuorovaikutteinen, henkilölähtöinen viestintä, on pysyvästi tullut diplomatian keskiöön. Ja ellemme itse osallistu keskusteluun ulko- ja turvallisuuspolitiikasta ja kerro Suomen tarinaa maailmalla, joku muu kyllä tekee sen puolestamme,” Cantell kirjoittaa.
Ajatus on ehdottomasti ylväs ja kannatettava. Siksi olikin yllättävää nähdä, miten hiljaa ulkoministeriöläiset ovat olleet, kun ministeri Soini osallistui Kanadassa abortinvastaiseen tilaisuuteen ja kannatti blogissaan julkisesti Argentiinan abortinvastaista linjaa. Soini kirjoitti elokuussa blogikirjoituksen Hieno maa Argentiina, jossa hän juhlisti suukko-emojilla Argentiinan abortinvastaista lainsäädäntöä.
Ulkoministerin julkiset abortinvastaiset kannanotot kertovat ihan eri asiaa kuin Suomen tarinaa. Ulkoministeriön strategisiin painopisteisiin 2018-2022 kuuluu: “Ulkoasiainhallinto edistää ihmisoikeuksia, tasa-arvoa, yhdenvertaisuutta ja osallistumisen tukemista osana globaalia vastuun kantoa. Ulkoasiainhallinto tehostaa työtä tyttöjen ja naisten aseman ja oikeuksien vahvistamiseksi…”
Kun eduskunta äänesti Soinin luottamuksesta, ja tiedotusvälineissä ja sosiaalisessa mediassa keskustelu kävi kuumimmillaan, suurin osa UM:läisistä pysytteli yhä melko hiljaa.
Olisin toivonut näkeväni ministeriön virkahenkilöiltä enemmän vuorovaikutteista ja henkilökohtaista viestintää Soinin kannanottojen jälkeen. Aktiivisena rintamana viestivät virkahenkilöt olisivat voineet korostaa Suomen virallista linjaa naisten ja tyttöjen oikeuksien ajajana. Kun ulkoministeriön virkahenkilöt itse mainostavat Suomen tarinan kertomista ja virkamiesten sananvapautta, proaktiivisen viestinnän olisi toivonut toteutuvan vahvemmin myös tässä tapauksessa.
#Naisten ja #tyttöjen oikeuksien ja aseman parantaminen maailmassa on Suomen ja @Ulkoministerio:n työn keskiössä. Avaintekijä kun ratkaisuja maailman ongelmiin haetaan. #ihmisoikeudet #tasaarvo #yhdenvertaisuus #ulpo #turpo
— Ville Cantell (@villecantell) 20. syyskuuta 2018
Ei ole lojaliteettivelvoitteen rikkomista muistuttaa ministeriön virallisesta linjasta tai tuoda oma mielipide esille fiksulla tavalla.
On selvää, ettei kaupunginjohtajan omista työpäivistään kertovia päivityksiä ja ulkoministerin aborttikannanottoja voida suoraan verrata toisiinsa. Kotikaupungista kivan Instagram Storyn tekeminen on hieman eri mittaluokan toimintaa kuin ulkopoliitikan pohdinta. Vaatii paljon jo edistykselliselläkin tasolla olevilta organisaatioilta pystyä tarkastelemaan kriittisesti, missä mennään oman pesän kriisiviestinnän suhteen. Viestinnän kehittäminen on jatkuvaa työtä.
Kirjoittaja: Mirka Ukkonen
