Kati ja Niklas kokeilivat verbaalista flipperiä. Syntyi kahden äänen kesäteksti lomasta, lähdöstä, paluusta ja siitä, miten sanat voivat kantaa meidät toisiin aikoihin ja paikkoihin.
Peli alkaa sanasta loma. Sen jälkeen vuoro vaihtuu aina edellisen kappaleen viimeisen sanan kautta. Myös kaksi viimeistä sanaa on sovittu heti pelin alkaessa. Tarkoitus ei ole kiirehtiä perille, vaan katsoa, mihin sanat meidät vievät. Toivotamme sinulle mukavaa myötämatkaa.
Niklas:
Loma alkaa usein sähköpostista. Ei rannalta, ei riippumatosta, ei mansikoista tai herneistä, vaan siitä huolellisesti kirjoitetusta poissaoloviestistä, jonka muotoilussa on aina vähän karkumatkan tuntua. Loma näkyy kalenterissa jo ennen tuloaan, ja sen lähestyessä lasketaan jopa jäljellä olevia päiviä. Minua hämmentää kuitenkin, että miten onnistunkaan kaikesta latauksesta huolimatta aina juurikin karkaamaan lomalle. Olenhan minä sen ajankohdan esihenkilöni kanssa sumplinut. Ehkä juuri siksi poissaoloviesti on niin miellyttävä kirjoittaa. Se tekee karkaamisesta hetkeksi virallista. Hän on nyt poissa ja palaa joskus, mutta ei vielä.
Kati:
“Vielä pitäisi kuitenkin siivota pöytä, värittää kalenteripalkit, päivittää ohjelmistot, perehdyttää kollegat kaikkiin kuviteltavissa oleviin sittejoskummiski-skenaarioihin ja tehdä jotain tälle saapuneet-kansiolle.” Moni meistä aloittaa ennen lomaansa jonkinlaisen miniatyyriversion kuolinsiivouksesta huolehtiakseen, ettei jätä jälkeensä vastaamattomia kysymyksiä tai komeroihin kummallisia myttyjä.
Vaan tiedätkö mitä? Muutaman viikon huili ei ole lopullinen poistuminen, ja maailma on kasvanut aikuiseksi jo ajat sitten. Se kuuntelee kohteliaasti, mutta tulee mainiosti toimeen ilman huolekkaita käyttöohjeitamme.
Niklas:
Käyttöohjeitamme päivitetään työelämässä jatkuvasti: näin minut tavoittaa, tästä innostun, tuohon tartun vasta kahvin juotuani. Lomalla ne alkavat vanhentua melko nopeasti. Ihmisestä tulee hetkeksi laite, joka ei muodosta yhteyttä verkkoon. Se ei ole häiriö, vaan ominaisuus. Vähemmän hyödyllisenä minäkin olen ihan leppoisa kaveri. Voin nostaa jalat ylös, kuunnella lintuja ja jatkaa siitä, mihin oma luontoyhteyteni vuosi sitten jäi. En minä niitä lintuja juuri tunne; puistakaan en tunnista kuin koivun, männyn ja sen yhden, joka näyttää vähän siltä toiselta. Silti on hienoa tuntea olevansa hetken osa maisemaa.
Kati:
Maisemaa katsookin tarkemmin, kun ehtii itsensä siihen pysäköidä. Huomaamme vivahteita, jotka vaativat nimiä. (Nikke; se yksi on saarni ja se toinen on pihlaja.)
Hellin teoriaa, jonka mukaan pitkän pimeän ja ikävän maassa on keksitty erityisen kaunista suvisanastoa: kesäsaari, auer, tyven, sudenkorento, pilvipouta, mansikkaheinä. Meillä on myös monille sanoille talvi- ja kesämerkitykset: kahvi on polttoainetta tai kiireetöntä kuistiseurustelua, mustikat pakastealtaan perustavaraa tai metsän himmeänsinisiä aarteita; kellot hoputtavat tai heilahtelevat kedolla kissojen ja harakoiden iloksi.
Niklas:
Iloksi riittää lomalla joskus hämmentävän vähän. Kahvi portailla. Tuuli, joka liikuttaa verhoa. Sorsien uimareissu. Työarjessa ilo pitää usein perustella: mitä se tuottaa, ketä se palvelee ja millä resursseilla. Kesällä ilo voi vain ilmestyä, olla turhaa ja tarpeetonta, ja juuri siksi niin kivaa.
Ehkä siinä on oma lisäykseni sanojen kesä- ja talvimerkityksiin. Kesä irrottaa sanat hyödyllisyydestä. Kahvi ei ole polttoainetta, vaan hetki. Aamu ei ole aloitus, vaan valo. Mustikat ovat ylimääräistä hyvää. Mökkirannan kuhakin saa puheissa sankarin mitat. Jopa särki löytää yleisönsä kylän kissoista.
Kati:
Kissoista, etenkin niistä hyvin syöneistä, kannattaa katsoa mallia suloiseen joutenoloon. Pihapiirin tarkkailu, siirtyminen aurinkoläikästä varjoon, mettiäisten kuuntelu: siinä täydellisen hyödyttömän ja siksi erittäin hyvin käytetyn päivän ainekset. Levollinen tapahtumattomuus tekee joskus hyvää myös Viiru-kissoille, jotka kieppuvat herkeämättä Pesostensa ympärillä äksöniä etsien.
Ja kun kesä sitten kääntää kylkeä ja alkaa tuoksua omenoilta, voimme ryhtyä taas toimeliaiksi ihmisiksi hissun kissun. Haukotellen, venytellen. Arki, tervetuloa vähitellen.
