Lehmuslehdon Roope tässä, moikka! Projektipäällikkö Suomen Turusta. Puhun kuulemani mukaan paksua turkua, vaikka itse en asiaa myönnä.
Maailmassa on kahdenlaisia projektipäälliköitä: ensimmäiseen laariin kuuluvat ne, jotka ratkaisevat asiat välittämällä viestejä, ja toiseen laariin kuuluvat ne, jotka sparrailevat asiakkaita sekä tiimiä. Itse kuuluun insinöörinä jälkimmäiseen porukkaan. Ratkaisen asiakkaiden ongelman kuin ongelman ja luotsaan tiimiä kinkkisissäkin projekteissa.
Mainosalalla olen viihtynyt jotain 10–15 vuoden väliltä. Ajanjaksoon olen mahduttanut monenmoista, kuten oman firman perustamisen, eli sieltä kumpuaa trendikkäästi sanottuna minun entrepreneur mindsettini. Erityisesti insinöörisydäntäni lämmittävät erilaiset digiprojektit ja niihin liittyvät ongelmat, mutta toinen aivopuoliskoni nauttii toisaalta visuaalisista projekteista.
Kotiasiat ovat myös kunnossa. Joskus vielä ihmettelin, mitä ne ruuhkavuodet oikein ovat. Asia viimein on selvinnyt minullekin, kun vapaa-ajallakin minulla on nykyään aina kiire. Aikani kuluu joko perheen kanssa puuhaten tai venettäni korjaten. Mikäli aikaa jää, saatan päästä ihan jopa veneilmään. Tai sitten avaan Steamin tai Pleikkarin. Tai mietin maailmanvalloitussuunnitelmaani.
Työkaverin sanoin:
”Hienoa jätkäkulttuuria karvaisella naamalla. Teknisiin ongelmiin löytyy aina ratkaisu, aina valmis auttamaan. Ei sylje kuppiin.”
